Ilta saapuu hiljaa huoahtain
Valot syttyy taakse ikkunain
Ei jää pimeään
Muut kukaan yksinään
Valot pois yön varjot häivyttää
Vaan — en mä niitä sytytäkään, en Luulen: tuskin niitä tarvitsen
Kun sinä niin olet valo kirkkahin
Sanoisin, liikaakin se valaisee
Kaikki tahtoo tietää, miksi jää
Asuntoni aivan pimeään
Varjot kietoutuu
Niihin tukehtuu
Mulle vaikka mitä tapahtuu
Vaan — ne ei tiedä että valo vois
Säikyttää tän aran tunteen pois
Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan
Valot käy meitä päin palamaan