Nainen laskee arkun multaan ja Muistaa miehen kädentyöt
Siellä arkussa on kultaa
Muiden vuoksi valvotut yöt
Yöpöydältä kirjan ottaa
Sitä mies tuskin ehti aloittaa
Hymyilyttää tämän sanat
Luvut jäi kesken aikoinaa
Ei hän laiskuuttaan mennyt kuolemaan
Hän kuoli ihan muuten vaan
Hän miestä muistaa ahkeraa
Aina kun jotain häviää
Aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
Tietää, että omisti jotain tärkeää
Ei toista voi koskaan menettää
Se mitä oli, se jää
Ei heillä rahaa ollut — oli työtä paljon
Oli rakkaus
Sillä köyhän kiire on Rikkaalle siunaus
Sukulaispoika uteli soutuveneen
Kuntoa ja hintaa
-Sitä myy en, sillä näen sen
Lipuvan pitkin Pielisen pintaa
Miksi kaikki ovat hänen kimpussaan
Oispa Tapsa täällä
Ne joutuisi kuuntelemaan
Pari tarkkaan valittua sanaa
Aina kun jotain häviää
Aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
Tietää, että omisti jotain tärkeää
Se, joka uskoi, toivoi ja rakasti
Ei voi kadota iäksi
Se meni vain hukkumaan
Ja se nousee vielä uutena aamuna
Uudestaan
Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii
Se aukeaa kerran rakkaudenavaimin
Ei toista kuolemalle voi menettää
Rakkaus jää