Taas on yks paiva takana ja vaihteeks makaan sangyl
En haluu kuulla kestaan joten laitan kii mun kannyn
Tumma pilviverho peittaa taivaan ja mun mielen
Mika meni pieleen mikset makaa sa mun vierel
Huone pimenee samalla ilma viilenee
Tyhjaa kylmaa ilmaa laskeutuu mun vierelle
Tajusin jo aikoi sit et on turha menneisyytta
Yrittaa muuttaa ja on turhaa menneit syyttaa
Kelta vastauksia kysymyksiin joita paassa pohdin
Kukaan kuitenkaan ei vastaa joten kelta kysyy tohdin
En jaksas enaa aamuun heraa enka menna nukkuun
En haluis enaa kysymyksii keraa koska niihin hukkuu
Pelkaan katsoo peiliin pelkaan koska sielta katoon
Pelkaan koska peili sarkyy pelkaan koska kaikki hajoo
Nain rakkaus muuttu vihaks tulee vihattuu rakkaimpaa
Rakkaus ja viha kasi kades kulkee valil maan ja taivaan
Kertsi:
Onko kaikki turhaa mita koen tai tunnen
Naita ajatuksii kelaan silti peitan tunteet
Pyorittelen paassa kaikkee niinkun paloi palapelin
Totuutta ei voi paeta ei ees vaikka kaantyy selin
Onko kaikki harhaa mita naen tai mietin
Oliko turhaa aika jonka sun kanssas vietin
Ei enaa syyta elaa ei enaa syyta lepaa
Ei enaa syyta heraa ei en ma syyta ketaan
Liian paljon suunnitelmii liian monta paamaaraa
Liian paljon suunniteltiin ei voinu paa maaraa
Laitan kadet ristiin silti ei tuu apuu mistaan
Seitseman kuolemansyntii rintaan syvalle pistaa
Ne peittoaa koko pyhan kolminaisuuden
Uskon toivon rakkauden ja koko tulevaisuuden
Kun ykskin naista puuttuu ei silloin toimi mikaan
Niinkun tuolist jalka uupuis mika sita pystys pitas
Kirjoitan riimei myohaan kirjoitan paani tyhjaks
Tulee koko arkki tayteen mutta ei se auta yhtaan
Heitan kynan poydalle ja jatan riimit siihen
Oon paattany en sun peraas enaa itke
Suljen silmat annan ajatusten ottaa vallan
Ainoastaan naen omat kadet mullan alla
Sitten avaan silmat katson ylos ulos ikkunasta
Naen miten kauniit kirkkaat tahdet koristaa taivasta
Kertsi
Peilista alkaa katoon mun kuva jo vahitellen
Paivat punasella tussil valokuvii varitellen
Kay aika vahiin ellen ma tuu pian takas jarkiin
Mut tartun vodkapulloon vedan ykkosella larviin
Ma alan nauttiin tasta, ei enaa mikaan esta
On vaikee irti paastaa, sairaasta elamasta
En tieda kauan kestan, mun silmatkin verestaa
Kuin heraisin vedesta, oon pudonnut veneesta
Ei enaa mikaan auta, ei enaa kantaa naulas
Kun koysi roikkuu kaulas, on elama niin hauras
Ite saat kantaa kaunas, siks en oo enaa rauhas
Ei homma enaa hanskas, vaan hanska roikkuu haudas
Ei mikaan enaa auta kun paha maan valtaa
Paholainen vetaa enkeliltakin jalat alta
Taa alkaa haiskahtaa moraali-itsemurhalta
Minkas voit kun Jumalakaan ei auta jumalauta