[Sävel: Aalto / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]
Viisasten kivi
käsissäni tarpeeton
en tiedä miten käyttäisin
siihen pääni lyön
ulvahdan kivusta
kivi raskaammaksi käy
ja kaataa allensa
Minä elän, minä elän!
lihani huutaa salvaa ja siteitä
minä elän, minä elän!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisäänsä
viekää pois! kivi vierittäkää pois!
minä elän, minä elän!
kuulkaa: vielä elän!
Kokemusta
kokemuksen perään hain
nyt olen kaiken kokenut
ja huomaan sen
pakko pysähtyä on
miettiä hetken, minne lie
jälkensä johtanut
Minä elän, minä elän!
lihani huutaa salvaa ja siteitä
minä elän, minä elän!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisäänsä
viekää pois! kivi vierittäkää pois!
minä elän, minä elän!
kuulkaa: vielä elän!
Ei riitä, että jättää jäljen itsestään
ei riitä se, vaan täytyy ymmärtää
millaisen jäljen tänne jättää itsestään
se riittää, jos vaivautuu hetken miettimään
Minä elän, minä elän!
lihani huutaa salvaa ja siteitä
minä elän, minä elän!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisäänsä
viekää pois! kivi vierittäkää pois!
minä elän, minä elän!
kuulkaa: vielä elän!