se on nдkymдtцn harso kadulla
rauniot sen yцhцn kuiskaavat
ilotytцn hymyssд
nuorukaisen silmissд,
tumman pehmeдд eroottista ja ylpeдд
suru, suru, ilman kyyneleitд
suru yhteistд yksinдistyytд
suru ajan pysдyttдд
suru kaikkialla yllдttдд.
Se on raha pankkien kassa holvissa
politiikkaa naurettavissa kulisseissa,
jддtyntyttд terдstд sireenien ддnessд
uniformuihin pukeutuneita kivisieluja
kylmyys puuteetonta voimaa
kylmyys toinen panee oikeuttaan
kylmyys vai orjuutta
kylmyys ei anna mitддn toivoa
se on tuhanen voltin jдnnite ilmassa
katutaisteluja sodaksi puhkeamassa
rikottuja pankin ikkunoita
kilpiд vasten kilpiд
nurkkaan ahdistettua raivoa
viha ylitse pursuaa
viha saa kadut kiehumaan
viha odottaa vuoroaan
viha tulee ja tappaa
intohimo yцssд koskena kuohuaa
unohdus kiihkeдд ja turmeltunut
pahat muistot painavat hartoita
vдsymys niin harmaata ja raskasta
uni yцn aikainen vapauttaja