Lauletaas me nuoret tytá¶t
ettᤠmuutkin kuulee.
Ettei meitᤠtá¤á¤n kylá¤n pojat
vallan mykiks luule.
Surut heitá¤n pitkin teitá¤
ilot otan myá¶tá¤.
Missᤠná¤en ná¤tin pojan
siellᤠolen yá¶tá¤.
Tá¤llá¤isiiká¶s tá¤ssᤠkylá¤s
parraat pojat onkii.
Niinku siat riihen eessá¤
toisiansa tonkii.
Niinhᤠnuokii pojat onku
muurin takkaa tullu.
Joka tuonki pojan ottaa
se on aivan hullu.
Tá¤á¤n kylá¤n pojat pittá¤is panna
yhteen aijan rakkoo.
Hohtimilla rutistaa
ja vasaralla takkoo.
Tá¤ssᤠkylá¤ss likat on ku
paatin nená¤puita
Meijn kylá¤n tytá¶t on ku
tauluun maalatuita.
Tá¤má¤n kylá¤n tytá¶t ne on
pienii pallukoita.
Matalia, mustia ku
tervatallukoita.
Tá¤má¤n kylá¤n tytá¶t ne on
matalii ja mustii.
Meijá¤n kylá¤n varikset on
samallaisii justiin.
Mie se oon se pikku likka
pikkunen ku kissa.
Enkᤠmuualla oliskaan
ku poikain kammarissa.
Synniks sitᤠsanotaan ja
syntihá¤n se lienee.
Ruveta ja heretᤠsen
hurjan pojan viereen.
Ui ui ui...
Niinku sinnuu rakastin
ja saman verran muita.
Leikillá¤ni halasin ja
suikkasin mie suuta.
Hella luuli ett mie suren
enkᤠsinne pá¤inká¤á¤n.
Uusi ol jo kahottuna
ennenku vanha já¤iká¤á¤n.
Elᤠsure, elᤠhuoli
elᤠpoika raukka.
Miustᤠsaat sie hyvá¤n akan,
juomarin ja laiskan.
Heila minnuu moitiskelee
kun mie viinaa nautin.
Vaan ei jaksa halata,
jos vettᤠjuo kuin hauki.
Tuolta tullee sorja poika,
voi sitᤠonnetonta.
Kun ei tiedᤠkenen ottaa
kun meitᤠon ná¤in monta.
Ui ui ui ui ui ui ui...