álᤠlá¤hde pois luotani milloinkaan,
en mᤠikinᤠanna, meidá¤n tuhoutua.
álᤠlá¤hde pois luotani milloinkaan,
ei paljasteta sarvia ja hampaita.
Neliapila keskitysleirin pihassa,
ruusuja murhaajan haudalla, talvi takana.
Kai sekin on kauneutta.
Kai sekin on rakkautta.
Kai sekin on kauneutta.
álᤠlá¤hde luotani pois milloinkaan,
en mᤠikinᤠanna, meidá¤n tuhoutua.
álᤠlá¤hde luotani pois milloinkaan,
ei paljasteta sarvia ja hampaita.
Ruusujen yllᤠloistava valo, ruusujen yllᤠloistava valo,
saa sinut kauniiksi,
olet kotini.
Kai sekin on ansaittua.
Kai sekin on rakkautta.
Kai sekin on ansaittua.
Ká¤vin suhteesta toiseen,
etsien kotia.
Enkᤠená¤á¤ erottanut kyyneleitᤠsateesta.
Ká¤vin suhteesta toisen,
etsien kotia.
Enkᤠená¤á¤ erottanut kyyneleitᤠsateesta.
En ená¤á¤ ole tá¤á¤llᤠvalotta.
En ená¤á¤ ole tá¤á¤llᤠvalotta.
Ehkᤠennen vihasin, pelká¤sin sitoutumista.
álᤠlá¤hde luotani pois milloinkaan,
en mᤠikinᤠanna, meidá¤n tuhoutua.
álᤠlá¤hde luotani pois milloinkaan,
ei paljasteta sarvia ja hampaita.
Sarvia, hampaita.
Sarvia, hampaita.
Sarvia, hampaita.
Sarvia ja hampaita.
Sarvia, hampaita.
Sarvia, hampaita.
Sarvia, hampaita.
Sarvia, hampaita.