Voiko pimeä itseensä imeä, tarmolla tarpoo ku taivasta tuumii
Sielut ne rakastuu eikä ruumiit, en tiedä unohdinko sen vai eiks sul ollu nimeä
Elämä on kolme tonnii, sä oot vesieste, sä sait mut aina jatkaa,
aina jättää kaiken kesken
Kun kuvitelmissamme pelataan taas tusinoita, ku kiillotan sun tummuneita
lusikoita
Ja mitä vähemmän susta mä muistan sen täydellisempi mun mielessäni oot
En ees tiedä ootko nainen vai huume, mut tiedän että vielä tähän kaipuuseen
hajoon
Hyvät tytöt menee taivaaseen, mut pahat muijat pitää hauskaa
(Celeste)
Kirjotan riimejä, kuuleeks kukaan niitä, ne kysyy mitä siitä, ettei mikään ikin
riitä
Tää on ku heroiinii, ei kovin puhdasta, en erota kipua enää aistien juhlasta
Maanantai mustaa ja rakastun perjantaina, timanteiksi taivaalle muistot on vieny aika
Luvas satatuhat mustaa joulua, yhen illan kaksoiselämänkoulua
Jaksan vaan voimalla seuraavan elämyksen, sen seuraavan merkityksettömän
selätyksen
Mul on joku muisto siitä mitä etin, sun kuva jonka kadotin kun itseäni petin
Ei kelaa elämää, ei kelaa kuolemaa, vaan olemassa täällä ollaan
Hyvät tytöt menee taivaaseen, mut pahat muijat pitää hauskaa
(Celeste)

Комментарии