Из альбома: Sinthetic

Valon hetket j¤¤v¤t aina varjoihin pimeyden. Ja viel¤ koittaa aika jolloin
alkaa yæ ikuinen. Valon surma, varjon voitto ja katso osat k¤¤ntyv¤t, ei
en¤¤ ylimielisten halveksuvia katseita.

Ei en¤¤ tekopyhyytt¤. Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu.

Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid¤n turhat sanansa. Nyt orpoina
seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia.

Miss¤ on ylpeytenne nyt? Kadonnut on valtanne, j¤¤nyt alle varjon. Mutta
meid¤n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik¤ meille
kuuluu.

Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme.

Ei en¤¤ tekopyhyytt¤...ja pimeys laskeutui.

Комментарии