Из альбома: Tulinen sydän
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд
Kun lдhdin, soi mielessдin laulut lakeuden
Vaan kauempaa viihtyisi kahleissani en,
sд pyysit ettд jддn, vaan lдhdin etelддn
Kai kerran mд lцytдisin mддrдnpддn
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд
Kun aurinko laskeutui laton meren taa,
niin tiesin, en sellaista nдhdд enдд saa.
Vaan kiiolat valojen, yцn yllд talojen
Ja kaukana viittani viimeinen
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд
Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд