Vдsyneenд saavun tyцstд,
valot sammuu ikkunoissa
ja mд lohdutusta kaipaan niin.
Uni saapuu aamuyцstд
hetken saan nдin olla poissa,
satumetsiin kuljen kaukaisiin,
estдд ei voi yksikддn.,
Unta kun mд kauneinta nддn,
unta josta suostuisi en herддmддn.
Erдmaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erдmaa, suuri suunnaton
siellд rauha vielд on
tuo erдmaa vaik’ on unta vaan,
niin siellд uudestaan mд rauhan saan.
Kuten lapsi huolta vailla
satumetsдn siimeksessд
istun alla ikivanhan puun,
unen kauniin kaukomaille
riemun tunne sydдmessд
tieni lцydдn paikkaan salattuun.
Siellд parhaan ystдvдin
kaikki jдlleen kohtaamme nдin,
nдhdд taas mд rakkaani saan lдhellдin.
Erдmaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erдmaa, suuri suunnaton
siellд rauha vielд on.
Tuo erдmaa vaik’ on unta vaan,
niin siellд uudestaan mд rauhan saan.
Erдmaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erдmaa, suuri suunnaton
siellд rauha vielд on.
Tuo erдmaa vaik’ on unta vaan,
niin siellд uudestaan mд rauhan saan.