Из альбома: Verisäkeet
En enää yksin hallitse koskia ja metsää
puitani koura kyltymätön repii juuriltaan
kuka valtakuntani rajoja käydä uskaltaa
näin rikkoa iäisyyksien rauhaa?
korvessa monta asuu voimaa
vielä karhu kynsin teitäkin paikastanne muistuttaa
kaikki syntyy raivosta, siitä tuskasta
jota tuli maahan valaa kädestä jumalan
tuhansien hautojen hohkaessa hiljaisuutta
alkaa marssimme tuhansiin lisää
kituessaan hiljaisinkin kiroaa
heikoinkaan ei tallottuna makaa vihan kasvaessa
eikö valo riitä niin kauas että näkisit
pedot joiden jo kuulet liikkuvan?
heräät sotahuutoon, vilkuillen tyhjyyteen
oma pelkosi riistää toivon elämästä
kaikki raivosta syntyy tuskasta
poltettuun maahan poltettuun jumalaan kaikki palaa
tulen valtakunnasta veren valtaan
veren vallasta kuolemaan
hylätty karjasi teuraaksi joutaa
yö helppo on taposta puhdistaa
ei kukaan tuolle puolen näe
ei teillä ole aikaa
yksin jää roihuamaan
saastaisten ruumisten rovio
maa hetken palaa mustana
mustaan vereen saa nukahtaa